Mihin katosin?

Heijsan lukijat!

Viime blogista on vierähtänyt jo ihan liian kauan aikaa, joten ajattelin pikaisesti kerrata, mitä tässä parin vuoden aikana on tapahtunut.

Vuonna 2018 työskentelin S-market Haukiputaalla ja asuin Haukiputaalla Santaholmalla. Minulla oli siellä ihana vuokra yksiö, josta on kuvia aikaisemmissa blogiteksteissäni.

Alkuvuodesta 2018 aloitin paritanssin yhdessä ystäväni kanssa. Kävimme Oulussa tanssikoulu TanssiAallon kursseilla. Aloitin kevyesti fuskulla, joka vei mennessään. Fusku on mukava helppo-oppinen paritanssi, johon saa opittua melko nopesti monenlaisia vientejä/seuramisia. Suosittelen kokeilemaan Fusua ensin, mikäli kiinnostut paritanssista. Youtubesta löytää videoita jos kiinnostuit tai haluat nähdä, mitä Fusku on.

Lisäksi kävimme salsalla, tangolla, valssilla ja foxilla. Näiden tuntien ja tanssiporukkamme ansiosta uskallauduinkin jo kesällä lavoille. Toki aluksi jännitti, koska kaikki oli uutta ja piti opetella vähän kuuntelemaan, mikä musiikki menee milläkin askelilla. Aluksi moni kappale menikin ohi, kun katsoin miten ihmiset sitä tanssivat. Onneksi lavoilla tulee kaksi kappaletta peräkkäin. Toinen jännitettävä asia minulla oli, miten viejä minua vie, sillä hänhän päättää millä askelilla kappaleen menemme. Tekevä oppii, joten pikku hiljaa jännitys meni ohi.

Kesällä 2018 Oulussa oli paljon tansseja, kuten esimerkiksi Ilon-teltta, jossa oli joka viikko levytanssit ja sitä ennen opetustunti. Toukokuussa 2018 olin aloittanut  taloushallinnon täydennyskoulutuksen. Koulutuksen ansiosta minulla oli viikonloput ja illat vapaata, joten pystyin harrastamaan. 

Olin myös rohkaistunut lataamaan Tinder-sovelluksen, jonka avulla löysin Jussin. Jussi tuli tapaamaan minua Ouluun 11.08.18, jolloin kävimme keilaamassa, syömässä ja baareilemassa. Treffimme kestivät 12 tuntia. Sitä päiväää pidämme edelleen "vuosipäivänä", sillä meillä ei ole virallista päivää, jolloin olisimme päättäneet, että nyt ollaan eikä meinata ;D

Kuvassa minä ja meneillään oleva pukukriisi. Tämä kuva on vain muutamaa tuntia ennen kuin tapasimme ensitreffeillä.

Syksy 2018 meni raskaassa harjoittelussa. Itse harjoittelu ei ollut raskas, mutta kun tein  sellaista hommaa, joka minua ei kiinnostanut, niin se teki siitä raskasta. Oikeasti taisin päästä harjoitteluni melko helpolla. Jussi asui Ylivieskassa, joten tapailimme melkein joka viikonloppu. Tämä toi raskaaseen syksyyn iloa ja hyviä muistoja. Tuntuu, että Jussin kanssa vietetty aika on tuolloin kannatellut minua ja jaksamistani. Viikonloput olivat rentoja ja nautimme toistemme seurasta.

Marraskuun paikkeilla uskallauduin kysymään Jussilta, mitä hän olisi mieltä, jos muuttaisin Ylivieskaan. Etsimme minulle ja koirille vuokra-asuntoa. Kävin katsomassa kolmea kohtuuhintaista vuokra-asuntoa, joista yksikään ei ollut se oikea. Lopulta työkaverini kannustuksella uskalsin kysyä, voisinko muuttaa Jussille. Muuttopäiväksi sovittiin 1.2.19, jolloin harjoitteluni Oulussa päättyi.

Ensimmäinen isompi muuttokuorma.

Sain olla koko helmikuun uudessa kodissani ja totutella uuteen asuinpaikkakuntaani. Jo melko pian huomasimme, että Piiparisen on hankala olla täällä yksin ja se haukkuu. Helmikuun ajan minulla oli aikaa pikku hiljaa totuttaa Piiparista olemaan yksin kotona. Kävin salilla ja kaupassa, jotta saisin koirille yksinolo aikaa. Edistyimme harjoituksissa hyvin ja ongelma tuntui jäävän taka-alalle, kunnes koitti maaliskuu ja minulla alkoi työt.

Työpäivät olivat Piipariselle pitkiä yksinoloja ja se alkoi taas haukkua ja olla stressaantunut. Koitimme jatkaa yksinolo harjotteluja ja kävimme esimerkiksi salilla ja kaupassa, jotta yksinolo aika pidentyisi. Pyysimme myös naapureita ilmoittamaan, jos Piiparinen haukkui. Ongelma ei laantunut ja mietimme päämme puhki, miten se ratkaistaan. Päätimme ostaa haukkupannan, jos se hieman auttaisi. Tiesin, että se ei poista ongelmaa, mutta toivoin sen auttavan. Aluksi haukkupanta auttoi, mutta sitten Piiparinen tottui siihen. Pannan neste oli aina lopussa, sillä Piiparinen haukkui paljon. Tässä kohtaa emme voineet enää käydä saunassakaan ilman, että Piiparinen alkoi "itkeä"".  Meidän piti miettiä, mitä asian eteen teemme. Koska koira oli stressaantunut ja ongelma häiritsi myös naapureita, oli meidän tehtävä päätös. Minun täytyi tässä kohtaa myöntää itselleni, etteivät minun koulutustaitoni ja meillä oleva aika riittäneet tämän ongelman hoitamiseen. Päätimme koittaa, jos Piiparinen rauhoittuisi muuttamalla minun porukoilleni Haukiputaalle. Tämä päätös itketti minua aluksi paljon, sillä Piiparinen on minulle rakas. Minua kumminkin helpottaa tietää, että sillä on nyt kaikki hyvin. Se ei stressaa, eikä huuda porukoiden luona. Se saa hoitaa Nöpö- kissaa (kohta 19v) ja vahtia kotitaloni pihaa. Se on onnellinen <3 Raskas päätös, mutta se oli koiran parhaaksi. Piiparinen voi nyt paremmin :)

Toukokuussa vaihdoin työpaikkaa. En kumminkaan kerinnyt olla tässä työpaikassa kovinkaan kauan, kun huomasin olevani ihan lopussa. Sain jonkin asteisen "burn outin" ja olin pari viikkoa saikulla, jonka jälkeen olin kesän työttömänä. Sairaslomani alkoi hieman ennen juhannusta. Vietimme juhannuksen Virroilla mökillä. Kävimme Virtojen perinnekylän juhannus markkinoilla. Tapahtumassa oli ihana tunnelma ja siellä oli mielenkiintoisia kojuja. Tykkäsin kyllä kovasti ja menen toivotavasti joskus uudelleenkin.Kesän aikana kävimme useamman kerran mökillä ja Virroista tuli minulle niin sanotusti levähdys paikka. Oli ihana saunoa ja nauttia ison porukan seurasta. Mökiltä jäi paljon hyviä muistoja ja tulee varmasti paljon uusiakin vuosien varrella.

Juhannuksena kävimme Virroilla kesäkahvilassa, josta oli huimat näköalat. Kahvila sijaitsi jonkinlaisen luontopolun varrella.

Kesän odotetuin tapahtuma oli Metallican keikka Kantolan tapahtuma puistossa. Lähdimme Jussin kanssa paria päivää ennen Virroille yhdeksi yöksi, josta sitten seuraavana päivänä suuntasimme Hämeenlinnaan. Kävimme Hämeenlinnassa, sekä syömässä. Tämän reissun paras ruokapaikka löytyikin ihan Hämeenlinnan vierestä. Paikan nimi oli Ravintola Dolce Amore. Tilasimme hampurilais- annokset, jotka olivat molemmat ihan täydellisiä :P

Hämeenlinnasta suuntasimme yöpaikkaamme Riihimäelle, jossa yövyimme Teatteri hotellissa. Riihimäki oli paikkana melko mitäänsanomaton ja tekemistä oli illalle hankala keksiä. Päädyimme käymään kävelyllä ja muutamilla juomingeilla. Iltakävelyllä näimme Janne Katajan :)

Ennen Metallicaa esiintyi Pocassa, joka ei sanonut minulle mitään. En liiemmin välittänyt heidän musiikistaan, sillä se poikkesi liikaa omasta musiikkimaustani. Pocassan jälkeen tuli Ghost. Ghostin keikka oli muuten aivan mahtava ja nautin siitä todella paljon, mutta lavasteet eivät kesä valossa saaneet ollenkaan oikeutta. Lisäksi minua häiritsi laulajan ramppaaminen lavasteiden takana.

Kuva Ghostin keikalta

Metallican keikka oli huikea ja oli ilo katsella lavasteita ja esitystä. Saimme vielä todella hyvät paikatkin ihan vip-aition takaa. VIP-aitossa vilahteli tutun näköisiä julkkiksia kuten esimerkiksi Jarppi Duudsoneista ja Jaska Saariluoma. Lisäksi näimme Esa Holopaisen.

Tästä kuvasta huomaa, kuinka hyvällä paikalla olimme. Paikaltamme näkyi lavalle asti. Metallicalla  oli kyllä aivan huikea lavastus, jota oli ilo katsella.

Metallican jälkeen palasimme Riihimäelle  ja seuraavana päivänä matka jatkui kohti Helsinkiä, jossa yövyimme sukulaisteni luona. Helsingissä me shoppailimme ja kiertelimme ympäriinsä. Toisena helsinki päivänä me suuntasimme Tallinnaan. En ollut aikaisemmin käynyt Tallinnassa, joten reissu oli siinäkin mielessä ikimuistoinen. Saavuttuamme Tallinnaan suuntasimme vanhaan kaupunkiin, joka oli kaunis ja täynnä turisti kauppoja ja ruokapaikkoja. Meillä oli tavoitteena ostaa vain yksi asia ja loput olisivat vain plussaa. Tämä asia oli jääkaappimagneetti. Olimme Jussin kanssa sopineet, etä jokaisesta maasta, jossa käymme niin ostamme magneetin muistoksi. Tämä magneetti löytyi jo ensimmäisestä turistikaupasta ja oli/on hieno, Lisäksi löysimme Jussille pienoismalli kitaran Metallican master of puppet kuviolla, sekä hupparin. Itselleni en tällä kertaa löytänyt mitään. Kävimme syömässä eräässä teranssi ravintolassa. Teranssi oli keskellä katua ja ruoat tuotiin kadun reinassa olevasta pubista. Tallinna oli yllättävän halpa ja uskallauduimme tilaamaan lammmasta,sillä se oli paljn halvempi kuin suomen vastaava olisi ollut.

Metallican ja helsingin reissumme jälkeen Jussi alkoi käydä reissuhommissa. Tämä oli myös alkuun minulle raskasta, sillä en tuntenut kovin montaa ihmistä Ylivieskasta, joten tuntin itseni yksinäiseksi. Onneksi olin työtön ja pääsin käymään Haukiputaalla, kun Jussi oli reissussa. Koitin kumminkin totutella olemaan yksikseni Ylivieskassa, sillä minun tulee osata olla myös täällä ilman Jussia.

Kesän aikana panostimme myös talomme pihaan. Laitoimme pihakivetyksen etupihalle, teimme kiikun takapihalle ja hankimme kukka purkkeja. Opettelin tekemään hienoja kukkaistutuksia.  Takapihan keinussa oli kiva juoda kesäinen aamukahvi kaikessa rauhassa. Myös etupihan kivetyksestä tuli todella hieno ja en malta odottaa, että saan ensi kesänä ehkä valita sinne pihapöydän ja tuolit. Saattaa olla kumminkin myös mahdollista, että teemme ne itse.

Etupihan kivetyksen tekoa.

Keväällä teimme vanhasta kiikun rungosta uuden kiikun, joka on nyt kiinnitettynä takapihan katoksen kattoon.

Kuten kaikki kiva niin myös kesä lopulta päättyi ja koitti syksy, sekä arki. Koitin kovasti löytää itselleni työpaikan, jotta elämä täällä Ylivieskassa alkaisi kunnolla luistaa ja saisin elämääni rutiinia. Työpaikka antaisi myös mahdollisuuden saada kavereita. Jussi kävi reissuhommissa lokakuun lopulle asti ja minä yritin sillä välin saada töitä ja arkea sujumaan. Aloitin kansalaisopiston lattarikurssin, jotta minulla olisi oma harrastus ja Jussikin saisi välillä omaa aikaa. Toivoin lattarikurssilta löytyvän myös ystäviä. Olen kokenut lattari kurssin mukavaksi arjen piristäjäksi. Koen myös, että se on helpottanut kotiutumistani, joka tosin on edelleen kesken. Isot asiat eivät kumminkaan tapahdu hetkessä ja olenkin asennoitunut, että pysyvä kotiutuminen vie vielä aikaa, mutta palkitsee sitten, kun se on kokonaan tapahtunut.

Viimeisenä voisin mainita nopeasti, että sain lokakuussa töitä. Työ on täysin erilaista kuin, mitä olen tähän asti tehnyt. Se tuo kumminkin elämääni rutiinia ja sen ansiosta meillä on Jussin kanssa illat ja viikonloput vapaita. Pääsen siis koska haluan käymään kotona ja se helpottaa oloani. Lisäksi joulu oli ensimmäistä kertaa ikinä työhistoriani aika VAPAA. Vietimme sen Jussin perheen luona. Joulu 2019 oli ikimuistoinen ja ihanan jouluinen. Minusta oli ihana olla pitkästä aikaa isolla porukalla ( oma sukuni ja perhe on pieni). Joulun aikana oli pitkästä aikaa jouluisia traditioita kuten joulupuuro, joulurauhan julistus, piirretyt, sauna ja lahjojen jako. Iltaisin pelasimme yhdessä Scrabblea ja joimme viiniä. Nautimme jouluisesta sisustuksesta ja joulun tunnelmasta, sekä toistemme seurasta. Kerrassaan ihana joulu <3

Uuuden vuoden vietimme kotosalla Ylivieskassa. Jussin sisarukset tulivat meille kylään ja vietimme rentoa juhlaa nakkeja, salaatteja ja herkkuja syöden. Pelasimme yhdessä pleikkarilla ja otimme mittaa Scrabblessa. Lisäksi kuuntelimme hyvää musiikkia ja muistelimme lapsuuden muistoja vanhoista kappaleista.

Tähän onkin hyvä tällä kertaa jättää, sillä seuraava blogi tulee kertomaan vuoden 2020 suunnitelmista :)